Statistics
All Anime Stats Anime Stats
Days: 299.4
Mean Score:
6.55
- Watching5
- Completed1,571
- On-Hold293
- Dropped22
- Plan to Watch258
- Total Entries2,149
- Rewatched143
- Episodes19,044
All Manga Stats Manga Stats
Days: 26.1
Mean Score:
0.00
- Total Entries189
- Reread3
- Chapters3,511
- Volumes515
All Comments (30) Comments
Tuolta löytyy muutama, mistä puhuin, mutta muitakin blogeja on toki paljon.
Mielestäni elokuva oli erittäin absurdilla tavalla jäsennelty erilaisten elementtien muodostama kaaottinen kokonaisuus, mikä siitä huolimatta toimi yllättävän hyvin. Hahmoihin saatiin uusia ulottuvuuksia, ja Madokan maailmanrakennukseen saatiin sinne enemmän ja vähemmän sopivia uusia piirteitä ja rajalinjoja: aikahyppely world crackaukset, noitien pelastaminen, paholaiset yms.
Elokuvan juonta ja sen rakentamista en itsessään näkisi niinkään tärkeänä, vaan nimenomaan visuaalisen tarinankerronnan ja tarinan ulottuvuuksien/symboliikan merkityksen tärkeyttä. Tulevaisuudessa tullaan varmaan vääntämään keskusteluja siitä onko leffa deeppiä vai mukamassa deeppiä. Vastaus tulee olemaan jotain siltä väliltä. Selkeää symboliikkaa oli, mutta toisaalta ylianalysointi on helppoa ja elokuva pyrkii pakonomaisesti olemaan pseudo-intellektuelli ja mukamassa-diippi.
Tarinassa käsiteltiin monia mielenkiintoisia teemoja mm. nostettiin tv-sarjan maailmankuvan mustavalkoisuus esille ja sen luoman onnellisen lopun ongelmat tulevaisuudessa. Homuran hahmotarinana elokuva oli erittäin ansioitunut. Päästiin tv-sarjan viimeisten jaksojen tavoin tarkastelemaan asioita hänen näkökulmastaan vielä entistä paremmin ja hahmokehitys tuntui luontevalta, ja hänen tarinansa oli imo äärimmäisen hyvin loppuun viety.
Itse elokuvan juonenkannalta monet plot-twistithän olivat todella ennalta-arvattavia ja elokuva tuntui usein pyrkivän kertomaan katsojalle mitä tulee tapahtumaan, mutta ansioitunut juonenläpivienti ei omasta mielestäni merkittävästi vähentänyt katselukokemuksen nautittavuutta.
Loppujen lopuksi, elokuvaan oli vaikea löytää kunnollista kosketuspintaa. Tarina itsessään oli perusvarmaa tekemistä ja synkän loppuratkaisun tulon tiesivät jo peipposetkin, mutta loistava ohjaus, hyvät visuaalit, kivenkova soundtrac, päähenkilöiden hahmokehitys ja mielenkiintoinen Homuran perspektiivi petasivat elokuvasta erittäin nautittavan ja nopeatempoisen.
Mielenkiintoista tulee nähdä miten elokuvan allegoriat ja symboliikkaa tullaan analysoimaan aina tanssivista luurangoista ja baabelin torneista. Tämä vaatii vielä toisen katselukerran, mutta jokatapauksessa elokuva oli erittäin nautittava ja vauhdikas. En tiedä elokuvan tarpeellisuudesta tv-sarjan kannalta, mutta toimii erittäin hyvin jos ajattelee elokuvasrjaa stand-alone alternativenä. Tämä ei missään nimessä olisi elokuva, jonka haluaisin katsoa isolla porukalla.
Kenties suurin ongelma kuitenkin itselläni oli juuri historia burgeriuteni sekä se etteivät supermaskuliinit luonteettomat gar-lihaskimput vetoa itseeni. Sarjan visuaalinen aspekti oli omasta mielestäni ihan siedettävä ja lopulta siihen jopa tottui. Mutta hahmodesigneissa olisi voitu kaikista jäätävimmät naurettavuudet jättää välistä, kuten 10 metriä pitkät jättiläisapinamiehet ja kolmen afrikan norsun kokoiset metsästyskoirat.
Ei huono sarja, mutta sen olisi pitänyt muistaa kultainen sääntö: kaiken ei tarvitse olla eeppistä, säästä voi puhua ilmankin sitä maailman eeppisimmän mahtipontista äänensävyä.
En nyt ihan vielä lopullisesti ole droppaus päätöstä tehnyt, mutta päähahmot kävivät rasittaviksi ja tällä kaudella on tarpeeksi sarjoja jo ennestään joita katsoa ja joissa paras tyttö ei voita.
Tarinasta ja P.A. Worksin kauniista animaatiosta ja art-workista kyllä pidän paljon. Kokoajan vihaiset nuoret tsundere miehet ovat vaan melkoinen turnoff.